Saksa on väkiluvultaan EU:n suurin maa hieman alle 82 miljoonalla asukkaallaan. Väkiluvun odotetaan laskevan lähitulevaisuudessa, ennusteena on miljoonien lasku jo vuoteen 2025 mennessä. Syntyvyys Saksassa on alhaista kuten muissakin teollisuusmaissa. Väestö ikääntyy, Saksassa on jo enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 15-vuotiaita. Perhemallit ovat muuttumassa, mikä näkyy muun muassa perhekoon pienenemisenä. Syrjäisemmät alueet tyhjenevät ja ihmiset muuttavat vetovoimaisemmille alueille. Vastasyntyneiden elinajanodote on Saksassa naisilla 82 vuotta ja miehillä 77 vuotta.
Saksassa muuttoliike on painottunut kahteen suureen aaltoon vaikuttaen nykyiseen väestönkehitykseen. Ensimmäinen muuttoliike oli toisen maailmansodan jälkeen Berliinin muurin rakentamisen yhteydessä. Ihmiset lähtivät Länsi-Saksan puolelle ja muihin länsimaihin työn sekä paremman elintason perässä. Toinen suuri muuttoaalto painottui Saksojen jälleenyhdistymiseen, jolloin entisen Itä-Saksan puolelta muutettiin läntiseen Saksaan. Muuttoliike on näkyvissä edelleen. Maahanmuuttoon kohdistuu enemmän vetovoimaa kuin maastamuuttoon ja muuttovoittoa nykykehityksen mukaan on ollut noin 40 000 asukasta vuodessa.
Väestö Saksassa on hyvin monikulttuurista ja Saksassa asuu n. 7 miljoonaa ulkomaalaista. Vuodesta 1961 lähtien Saksan työvoimatarvetta täyttämään tarvittiin ulkomaista työvoimaa ja tuona vuonna Saksa solmikin työvoimasopimuksen Turkin kanssa. Sopimuksen myötä Saksan nykyinen suuri turkkilaisväestö sai alkunsa. Ulkomaalaisten lukumäärä Saksassa kasvoi 686 000:sta 2,7 miljoonaan vuosina 1961–1970. Saksojen yhdistymisen jälkeen vuosina 1990–2006 ulkomaalaisten määrä kohosi 7 prosentista 8,8 prosenttiin.
Suurimmat kirkkokunnat Saksassa ovat roomalais-katolinen ja evankelinen kirkko, joihin kumpaankin kuuluu noin kolmasosa saksalaisista. Etelä- ja Länsi-Saksa ovat pääasiassa katolista aluetta, protestantit puolestaan ovat vahvoilla Pohjois-Saksassa. Uskontokuntaan kuulumattomia on samoin noin 30 prosenttia väestöstä, pääosin Itä-Saksassa.
Saksassa on myös huomattava islamilainen vähemmistö, arviolta neljä miljoonaa henkeä eli noin viisi prosenttia väestöstä.
Virallinen kieli on saksa. Virallisesti tunnustettuihin alueellisiin vähemmistökieliin kuuluvat tanska, friisi ja serbi. Laajalti puhuttuja kieliä ovat muun muassa turkki ja venäjä.
Saksa on federalistinen maa, mikä näkyy myös lainsäädännössä. Valtakunnallisten lakien lisäksi osavaltioilla on mahdollisuus säätää omia lakeja (osavaltioiden lait), jotka ovat voimassa vain kyseisessä osavaltiossa. Perustuslakituomioistuin valvoo, että osavaltioiden lait eivät ole ristiriidassa liittovaltion lainsäädännön kanssa. Ristiriitatilanteessa liittovaltion laki on aina etusijalla. Liittovaltio- ja osavaltiotason lainsäädännön suhde on määritetty perustuslaissa.
Perustuslakituomioistuimella on Saksassa erikoisasema. Karlsruhessa toimiva perustuslakituomioistuin valvoo perustuslain noudattamista. Tuomioistuin on perustettu vuonna 1951 ja se on osaltaan vahvistanut vapaan ja demokraattisen valtiojärjestyksen toteutumista ja vakiintumista. Erityisesti se on edistänyt perusoikeuksien kunnioittamista ja toteutumista. Tuomiovaltaa käyttävät liittovaltion tuomioistuimet ja 16 osavaltion tuomioistuimet. Osavaltioissa suoritetaan suurin osa oikeudenhoidosta.
Tuomiovalta jakautuu seuraavasti:
Jokaiseen tuomioistuimeen kuuluu useampia oikeusasteita. Saksassa on yleensä kolme oikeusastetta, joista kaksi ensimmäistä ovat osavaltioiden omia tuomioistuimia ja kolmas aste (korkein) on valtion. Yleisten tuomioistuimien ensimmäiset asteet ovat käräjäoikeus ja osavaltion alioikeus asian tärkeyden mukaan. Toisen oikeusasteen tuomioistuimena toimii yleensä osavaltion ylioikeus. Korkein oikeusaste on liittovaltion korkein oikeus.
Erityistuomioistuimista hallinto- ja sosiaalioikeuksien sekä työtuomioistuimien oikeusastejako on kolmiosainen. Vero-oikeudessa taas on vain kaksi oikeusastetta. Korkeimmat oikeusasteet ovat korkein hallinto-oikeus, liittovaltion työtuomioistuin, liittovaltion sosiaalituomioistuin ja liittovaltion verotuomioistuin.
Liittovaltion perustuslakituomioistuin käsittelee perustuslakiin liittyviä asioita liittovaltion tasolla, mm. perustuslakivalitukset ja valvoo, että lait ovat perustuslain mukaisia. Osavaltiotasolla perustuslakituomioistuimina toimivat osavaltioiden perustuslakituomioistuimet tai osavaltioiden korkeimmat oikeudet.
Lähteet:
Oikeusministeriö http://www.bundesrecht.juris.de
Hallituksen verkkosivut http://www.bundesregierung.de
Euroopan oikeusportaali https://e-justice.europa.eu/home.do
Saksan koulujärjestelmä toimii jaetusti valtion ja osavaltioiden kesken. Lainsäädäntö ja lakien soveltaminen koulutuskysymyksissä ovat pääasiassa osavaltioiden tehtäviä. Maassa on kuitenkin yhtenäinen koulutusjärjestelmä. Kokeet ja tutkinnot hyväksytään koko maassa.
Saksassa oppivelvollisuus alkaa kuuden vuoden iässä ja päättyy 15- tai 16-vuotiaana, osavaltiosta riippuen. Koulua käydään kokopäiväisesti. Tämän jälkeen on opiskeltava kolme vuotta kokopäiväisesti tai oppisopimuksella (Duales System). Oppivelvollisuus siis kestää kokonaisuudessaan 18 tai 19 ikävuoteen saakka.
Aikuiskoulutuksen alueella on käytössä niin kutsuttu toinen koulutustie, der Zweite Bildungsweg, jossa voidaan saavuttaa korkeakoulukelpoisuus.
Saksan koulujärjestelmä on 4-5-portainen:
Vaihtoehtoina ovat:
Lähteet:
Eurydice http://www.eurydice.org
Saksan kulttuuriministerikonferenssi http://www.kmk.org
Bundesministerium für Bildung und Forschung http://www.bmbf.de/
Saksan ammattiliittojen keskusjärjestön DGB:n (Deutscher Gewerkschaftsbund) piiriin kuuluu noin 80 prosenttia Saksan järjestäytyneestä työvoimasta. DGB:n kahdeksassa jäsenjärjestössä oli vuoden 2010 lopussa 6,2 miljoonaa jäsentä, joista kaksi kolmasosaa miehiä. Korkeimmillaan palkansaajajärjestöjen jäsenmäärä oli Saksassa heti yhdistymisen jälkeen 1990-luvun alussa. Tämän huipun jälkeen on DGB kärsinyt jatkuvasta jäsenkadosta.
DGB:n suurimmat jäsenjärjestöt ovat metallialan IG Metall ja palvelualojen työntekijäjärjestö Ver.di, joilla molemmilla on yli kaksi miljoonaa jäsentä. DGB:n ulkopuolisista järjestöistä merkittävin on virkamiehiä ja muita julkisen sektorin työntekijöitä edustava DBB (Deutscher Beamtenbund) yli miljoonalla jäsenellään.
Työvoiman järjestäytymisaste vaihtelee huomattavasti alakohtaisesti. Keskimäärin se on Suomeen verrattuna alhainen, vain noin 20 prosenttia.
Saksan työnantajain keskusjärjestö BDA (Bundesvereinigung der Deutschen Arbeitgeber-verbände) kattaa kaikki elinkeinoelämän sektorit. Sen jäseninä on 52 valtakunnallista eri alojen työnantajaliittoa sekä 14 osavaltiotason yhteenliittymää. Työnantajien järjestäytymisaste on Saksassa perinteisesti ollut korkea. Viime vuosina sekin on kuitenkin ollut laskussa.
Työehdoista voidaan Saksassa sopia joko ala- tai yrityskohtaisesti. Alakohtaisia sopimuksia on noin 250 alalla, mutta myös työpaikkakohtaiset sopimukset ovat tavallisia. Tällä hetkellä Saksassa on voimassa yhteensä 73 000 erilaista työehtosopimusta.
Sopimukset velvoittavat ainoastaan sopimusosapuolia. Järjestäytymättömällä työntekijällä ei näin ollen ole automaattista oikeutta sopimuksessa määriteltyyn palkkaan ja muihin etuihin.
Saksan terveydenhuollon perustana on liittovaltion, osavaltioiden ja itsenäisten palveluntarjoajien yhteistyö. Liittovaltion tehtävänä on toimia ylimpänä lainsäätäjänä, määrittää sairausvakuutuksen perusperiaatteet ja potilaan oikeudet sekä valvoa niiden toteutumista. Saksan terveydenhuoltojärjestelmä rahoitetaan pääasiallisesti kassamaksuin, jotka työnantaja ja –tekijä maksavat lähes puoliksi. Työntekijän osuus pidätetään palkasta. Jokaisen kansalaisen tulee hankkia itselleen ja perheelleen sairausvakuutus.
Kassoja on lakisääteisiä eli julkisia ja yksityisiä. Yksityisiin kassoihin vuonna 2012 voivat liittyä henkilöt, joiden vuositulot ovat 50 850 euroa. Lisäksi myös muun muassa yksityisyrittäjät, valtion virkamiehet, tuomarit ja liittopäiväedustajat kuuluvat yksityisiin kassoihin. Julkisten kassojen määrää on yritetty jatkuvasti supistaa muun muassa mittavien hallintokulujen minimoimiseksi. Terveysrahastouudistuksen on toivottu edistävän kassojen yhdistymistä, mutta julkisia sairaskassoja on kuitenkin edelleen noin 200.
Saksan noin 82 miljoonasta kansalaisesta sairausvakuutusjärjestelmän piirissä on lähes koko väestö; noin 200 000 kansalaista ei ole sairausvakuutuksen piirissä. Vajaa 9 miljoonaa henkilöä eli noin 10 prosenttia väestöstä kuuluu yksityisiin sairaskassoihin.
Huomattava määrä eurooppalaisen kulttuurihistorian suunnannäyttäjistä, kuten Goethe, Dürer, Beethoven ja Bach, oli saksalaisia. Rikkaaseen kulttuuriperintöön viitataan usein kutsumalla Saksaa runoilijoiden ja ajattelijoiden maaksi - das Land der Dichter und Denker. Kulttuuri kuuluu yhä kiinteästi saksalaiseen elämäntapaan ja myös nykykulttuurin kenttä on elinvoimainen. Erityisesti saksalainen uusi musiikki, nykytaide ja elokuva ovat keränneet arvostusta maailmanlaajuisesti.
Saksassa on poikkeuksellisen suuri määrä kulttuuri-instituutioita ja niitä tuetaan vahvasti julkisilla varoilla. Keskeiset orkesterit, oopperatalot, teatterit ja museot kuuluvat alojensa kansainvälisiin huippuihin. 130 ammattiorkesterin kärkeen kuuluu Sir Simon Rattlen johtama Berliinin filharmonikot. Maan 500 taidemuseota, 300 teatteria, 100 musiikkiteatteria ja oopperataloa sekä 7 500 kirjastoa kertovat, miten korkealle saksalaiset arvottavat kulttuurin. Kulttuuri ei ole koriste, vaan se ymmärretään Saksassa yhteiskunnan peruskiveksi.
Korkeakulttuurin lisäksi saksalaiset suurkaupungit tunnetaan elinvoimaisesta vaihtoehtokulttuuristaan. Muurin murruttua Berliinistä on muodostunut magneetti eri alojen kansainvälisille taiteilijoille ja siitä on muotoutunut taidekentän keskus. Kaupunkien koko ei kuitenkaan yksin selitä kulttuurin vahvaa asemaa Saksassa. Myös pienemmissä kaupungeissa toimii omia oopperataloja, balettitaloja, teattereita ja orkestereita.
Saksalainen kulttuuripolitiikka on vahvasti alueellisesta. Kulttuuripolitiikkaa tehdään perustuslain määräyksestä osavaltiotasolla. Tämä Saksalle erityinen piirre on vaikuttanut kulttuuritarjonnan suureen määrään ja monipuolisuuteen. Kuvaavaa on, että Saksan hallitukseen perustettiin kulttuuri- ja mediaministeriö vasta vuonna 1998. Sen jälkeen kulttuuripolitiikasta on tullut osittain myös liittovaltiokysymys.
Saksalainen kulttuuriteollisuus on erittäin suuri. Esimerkiksi kirja-alalla painatetaan vuosittain 95 000 uutuusteosta. Saksa kuuluukin johtaviin kirjallisuusmaihin. Kulttuuri ja luova talous kuuluvat Saksassa nopeimmin kasvaviin aloihin. Se työllistää tällä hetkellä yli miljoona ihmistä. Kulttuuri ymmärretään Saksassa laaja-alaisesti ja sillä on myös ulkopolitiikassa tärkeä rooli poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden ohessa. Erityisesti tuetaan korkeakouluvaihtoa, saksan kielen asemaa, kulttuurien välistä dialogia ja kulttuurivaihtoa.
Saksan sanomalehtimarkkinat ovat Euroopan suurimmat. Sanomalehtikustantamoiden liiton mukaan vuonna 2009 Saksassa ilmestyi 351 eri päivälehteä, joista peräti 333 on joko paikallis- tai aluelehtiä. Päivälehtien myyntilevikki oli noin 20 miljoonaa, paikallis- ja aluelehtien 14 miljoonaa. Valtakunnallisten lehtien määrä on Saksassa suhteellisen alhainen. Alueelliset lehdet ovat perinteisesti olleet suosittuja ja valtakunnallisiksi kutsutuillakin lehdillä on yleensä vahvat siteet johonkin alueeseen tai kaupunkiin. Monet päivälehdet julkaisevat erillistä sunnuntainumeroa.
Yli 14-vuotiaista saksalaisista70 prosenttia lukee sanomalehtiä säännöllisesti. Päivälehtien levikki on kuitenkin kokonaisuudessaan laskenut tasaisesti viimeisen 1980-luvun puolivälistä lähtien. Viikkolehtien levikit ovat myös olleet laskussa.
Lehdet ovat aktiivisesti mukana sähköisissä kanavissa: lehtikustantamot kehittävät sovelluksia älypuhelimiin, lehtitaloilla on yli 500 internet-sivustoa ja sanomalehtikustantamoilla on yhtensä noin 450 sähköistä lehteä (e-Paper). Kustantamoista 65 prosenttia on aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa.
Valtakunnallisista päivälehdistä merkittävimpiä ovat esimerkiksi Süddeutsche Zeitung ja Die Welt sekä Welt Kompakt. Frankfurter Allgemeine Zeitung on tunnettu kielellisesti haastavasta, intellektuellista tyylistään ja kuvien vähyydestä. Päivittäin ilmestyvät talouslehdet Handelsblatt ja Financial Times Deutschland.
Bulevardilehti Bild on Saksan luetuin (yhteensä lähes 12 miljoonaa lukijaa), Euroopan suurin ja maailman seitsemänneksi suurin lehti. Bildiä painetaan myös ulkomailla saksalaisten matkailijoiden tavoittamiseksi.
Viikkolehdistä tärkein on Die Zeit, joka on akateemisille suunnattu sanomalehtimuotoinen julkaisu. Die Zeit analysoi ja taustoittaa.
Saksalaiset aikakauslehdet ovat korkealaatuisia. Uutisaikakauslehdistä suurin ja tärkein on viikoittain ilmestyvä mielipiteenmuodostaja ja teemojen esille nostaja Der Spiegel. Focus kannattaa usein avoimesti konservatiivisia puolueita ja liberaalia talouspolitiikkaa. Stern tunnetaan poliittisesta paljastusjournalismistaan.
Saksassa on yhteensä noin 145 tv-kanavaa. Sekä tv- että radiotoimintaa leimaa alueellisuus ja julkisoikeudellisen toiminnan vahva rooli. Saksan julkinen televisio on maailman suurin ohjelmatuottaja. Kattojärjestönä toimii valtakunnallinen ARD (Arbeitsgemeinschaft der öffentlich-rechtlichen Rundfunkanstalten der Bundesrepublik Deutschland). Julkinen televisio ja radio koostuvat käytännössä kolmesta eri toimijasta, jotka ovat ARD, ZDF ja Deutschlandradio. Julkinen televisio ja radio rahoitetaan lupamaksuilla sekä osittain mainoksilla. Saksassa on siirrytty kokonaan digitaalisiin lähetyksiin 30. huhtikuuta 2012.
ARD, ZDF ja ARD Dritte
ARD:n jäseniä ovat valtakunnan ykköskanava Das Erste ja yhdeksän osavaltiotason yhtiötä, jotka lähettävät ohjelmaansa ARD Dritte -nimellä tunnetulla kolmoskanavapaikalla. ARD on maailman suurin ei-kaupallinen ohjelmantarjoaja.
Das Erste eli "ykkönen" syntyy osavaltioyhtiöiden yhteistuotantona. Das Erste lähettää Saksan tärkeimmät tv-uutiset eli Tagesschaun klo 20. Ohjelmisto koostuu muilta osin pitkälti korkeatasoisesta kulttuuri- ja ajankohtaisohjelmatarjonnasta.
ZDF on valtakunnallinen "kakkoskanava". Ohjelmaprofiililtaan se on Das Ersten kanssa hyvin samanlainen.
ARD:n ja ZDF:n yhteistyökanavia ovat 3sat (jossa mukana ovat Itävallan ja Sveitsin yleisradiot), lastenkanava Kinderkanal (Ki.Ka), poliittisia tapahtumia käsitteleviin suoriin lähetyksiin sekä ajankohtaisohjelmiin keskittyvä Phoenix ja saksalais-ranskalainen kulttuurikanava ARTE. Saksan ulkomaankanava Deutsche Welle kuuluu ARD:lle.
Saksassa toimii useita yksityisiä kaupallisia kanavia, jotka rahoitetaan mainostuloilla. Kaupallisten TV-kanavien markkinoita johtavat suurkonsernit RTL Group ja ProSiebenSat.1.
RTL Group on Euroopan suurin radio- ja tv-yhtiö, siihen kuuluu yhteensä 42 TV- ja 32 radiokanavaa. Näiden lisäksi maassa toimii lukuisia ohjelmasisällöltään erikoistuneita kanavia, kuten musiikki-, ostos- ja urheilukanavia.
Saksassa radiokanavien lista on loputon. Valtakunnallista toimintaa on suhteellisen vähän ja alueellisuuden merkitys on keskeinen. Ainoa julkisoikeudellinen valtakunnallinen radiokanava on Deutschlandradio. Myös yksityiset kanavat ovat pääasiassa alueellisia tai kaupunkikohtaisia.
Näiden lisäksi toimii epämääräinen määrä nk. vapaita, ei-kaupallisia radioita, yliopisto- ja kouluradioita sekä ulkomaisia kanavia. Ulkomailla toimii saksalaisradio Deutsche Welle. Saksassa monia radioita voi kuunnella myös Internetin kautta.
Yli kaksi kolmasosaa väestöstä käyttää internetiä, noin 60 prosentilla kotitalouksista on laajakaista.
Sosiaalisista medioista suosituimpia ovat Facebook, Twitter, Saksassa alun perin opiskelijoille luotu StudiVZ-verkosto ja ammatilliseksi sosiaalisen median verkostoksi perustettu XING.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Berliini
Päivitetty 19.7.2012
Education System_Germany_2009 (pdf, 146kt)