Pohjanmeren tuulissa
Parasta Pohjois-Saksassa on se, että pidämme jalat maassa. Näin mainostaa alueen yleisradioyhtiö NDR, ja tv-kuvassa ihmiset huojuvat kovassa tuulessa, mutta eivät kaadu. Tämä tuli mieleen äskeisellä retkellä Pohjanmeren saarelle ja rannikolle Schleswig-Holsteinin osavaltiohallituksen kutsusta. Saimme pääkonsulikollegoiden kanssa harvinaisen tilaisuuden vierailla Hallig Grödellä, joka ei oikeastaan ole saari vaan osa mannerta, josta Pohjanmeren myrskyt ovat sen vuosisatojen kuluessa erottaneet. Näitä Hallig-saaria on kymmenkunta Schleswig-Holsteinin länsipuolella lähellä Tanskan rajaa, Syltin tunnetun lomasaaren eteläpuolella. 277 hehtaarin kokoisella Hallig Grödellä on nykyään 11 vakinaista asukasta ja viisi taloa parilla kukkulalla, kirkko- ja koulurakennus mukaan luettuna. 20-30 kertaa vuodessa myrskytuulien nostama merivesi peittää koko matalan saaren. Vuorovesi ja säät säätelevät elämää. Yhteysalukset pääsevät saarelle kolmessa vartissa mutta vain nousuveden aikaan, eikä niitä kulje joka päivä. Talvella jäämyrskyjen aikaan on joskus tultava toimeen useampikin viikko ilman pääsyä mantereelle. Sähkö- ja vesijohdot on vedetty mantereelta 1970-luvun lopulla ja nykyään toimii internet.
Gröden saari on hallig-saarista kolmanneksi suurin.
Grödeläiset elävät pienimuotoisesta matkailusta sekä rannikon ja luonnonsuojelusta. Alue on keskellä Wattenmeerin luonnonpuistoa. Keväisin puuttomalle Hallig Grödelle pyrähtää 10 000 sepelhanhea tankkaamaan muuttomatkallaan Siperiaan. Ne syövät ruohon niin, että siitä jää ravintoa vain muutamalle lampaalle. Vasta kesällä saarella riittää syötävää myös mantereelta tuotaville lihakarjavuokralaisille. Niiden liha saakin suolapitoisesta ruohosta aivan erityisen aromin.
Suomesta katsoen Saksassa asutaan tiheästi ja urbaanisti, onhan täällä 216 asukasta neliökilometriä kohden kun suomalaisia on vain 17. Mutta Saksassakin on siis paikkoja, joissa eletään eristyneinä ja luonnon armoilla, maisemien avaruudesta, luonnonilmiöistä ja hiljaisuudesta nauttien. Meillä vastaavia seutuja löytyy Turun ulkosaaristosta ja Lapista, jossa ei toki olla meren takana mutta muutoin kaukana keskuksista.
Koulussa voi suorittaa luokat 1-9, tällä hetkellä koulurakennus on tosin tyhjillään.
Tuulivoiman ”suurvalta”
Tutustuimme retkellämme myös maailman suurimpaan tuulivoimaloiden tuottajaan, tanskalaiseen Vestakseen, jonka Saksan pääpaikka on Husumissa. Vestas on rakentanut jo yli 55 000 tuulivoimalaa ympäri maailmaa. Mielenkiintoista oli myös vierailla paikallisessa tuulivoimaosuuskunnassa. Rannikkokylä Reussenkögen maanviljelijät ovat yhteistuumin pystyttäneet pelloilleen 100 tuulimyllyä, joista uusimmat ovat 150 metriä korkeita. Ne tuottavat sähköä parhaimmillaan jopa 40 000 kotitalouden tarpeisiin. Uusiutuvaa energiaa suosiva laki ja edullinen syöttötariffi takaavat tuulivoimapuiston omistajille mukavan tasaiset tuotot, joita käytetään myös oman kunnan hyväksi. Schleswig-Holsteinissa uskotaankin vahvasti tuulivoimaan, jonka osuus osavaltion sähkönkulutuksesta on nyt jo miltei 50 prosenttia. Muutamassa vuodessa Schleswig-Holsteinista on määrä tulla merkittävä tuulisähkön viejä. Tuulivoimaan panostavat voimakkaasti myös muut Pohjois-Saksan osavaltiot nähden siinä vuosisadan mahdollisuuden. Hampurin kauppakamarissa ennustetaan energiakäänteen merkitsevän uutta taloudellista nousua koko Pohjois-Saksalle, kun teollisuus hakeutuu lähemmäksi energialähteitä ja satamia.
Pormestari Mommsen ottaa postin vastaan. Normaaleissa sääolosuhteissa posti tuodaan Grödelle päivittäin.
Toistaiseksi ongelmana on kuitenkin puutteellinen sähkönsiirtoverkko. Tuulivoimaloita joudutaan usein jopa pysäyttämään, kun nykyisen verkon kapasiteetti ei riitä ottamaan niiden jauhamaa sähköä vastaan. Toinen haaste on tuulienergian epätasaisuuden vaatimien varastointimenetelmien kehittäminen. Pohjanmerelle ja Itämerelle on suunniteltu offshore-tuulivoimaa 25 000 megawatin verran vuoteen 2030 mennessä. Kymmenien kilometrien päässä rannikosta toimivien tuulivoimaloiden tarvitsemien merikaapeliyhteyksien rakentaminen on vaativaa ja kallista. Ja jotta pohjoisessa tuotettu tuulienergia kyetään siirtämään teollisuusvaltaiseen Etelä-Saksaan, koko maahan tarvitaan tuhansia kilometrejä uusia voimalinjoja. Niiden rakentamista taas hidastavat lupaprosessit ja asukkaiden valitukset. Sekä voimalinjaverkkojen että offshore-yhteyksien rakentamista onkin viime aikoina Saksassa kiirehditty, jotta energiakäänteen aikatauluissa pysyttäisiin ja energian saanti turvattaisiin ydinvoimasta luovuttaessa.
Saksan vihreä vallankumous
Saksa on energiakäänteellään asettanut kunnianhimoiset tavoitteet: vuoteen 2050 mennessä 80 prosenttia maan energian kulutuksesta on määrä tuottaa uusiutuvilla energialähteillä ja samaan aikaan hiilidioksidipäästöjä aiotaan vähentää myös 80 prosenttia. Se on vuosisadan projekti. Hampurin arvovaltaisen Überseeklubin vuosijuhlassa hiljattain puhunut Siemensin pääjohtaja Peter Löscher valoi uskoa hankkeen onnistumiseen. Kunhan yritykset saavat selvyyden ja varmuuden kustannuksista ja riskeistä mutta myös mahdollisuuksista, ympäristöteknologian johtomaa Saksa voi varmistaa energiakäänteellään kilpailuetunsa pitkiksi ajoiksi. Löscherin mukaan yhteiskunta elää nyt vihreän vallankumouksen alkuvaihetta. Ei ole pidä tuntea pessimismiä tai pelkoa vaan olla innostuneena mukana uutta aloittamassa.
Suomessa tuulivoiman rakentaminen on vielä aivan alkuvaiheissaan. Sen osuus energian tuotannostamme on vasta 0,6 prosenttia, mutta määrä on tarkoitus kymmenkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Suomen tuulisimmat alueet on kartoitettu, ja hiljattain julkaistiin tuulivoiman rakentamista kiirehtivä hallituksen selvitys. Suomessa uusiutuva energia on pääosin bioenergiaa, jota tuotetaan paljon metsäteollisuuden oheistuotteena. Sen ansiosta uusiutuvan energian osuus onkin meillä jo yli 30 prosenttia. Tavoitteena on nostaa se 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja sen saavuttamiseen tarvitaan myös tuulivoimaa. Pohjois-Saksan kokemuksia kannattaa Suomessakin hyödyntää.
