Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Housut pois ja löylyyn! Saunadiplomatiaa menneiltä vuosikymmeniltä - Suomen suurlähetystö, Berliini : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini

Botschaft von Finnland
Rauchstraße 1, 10787 Berlin
Puh. +49-30-50 50 30
S-posti: info.berlin@formin.fi

Deutsch | Suomi | Svenska |  |  |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 10.11.2011 | Suomen suurlähetystö, Berliini

Housut pois ja löylyyn! Saunadiplomatiaa menneiltä vuosikymmeniltä

Sauna on suomalaisille arkinen peseytymispaikka, mutta se on ollut vuosikymmenten varrella myös tärkeä diplomatian areena. Räppänän ja kiukaan välissä on luotu Suomi-kuvaa ja orkestroitu ulkopolitiikkaa jo vuosikymmenten ajan.

Ulkoministeri Ahti Karjalainen ja Martti Ahtisaari saunoivat Itä-Afrikassa vuonna 1974. © UlkoministeriöUlkoministeri Ahti Karjalainen ja Martti Ahtisaari saunoivat Itä-Afrikassa vuonna 1974. © Ulkoministeriö

Ennen toista maailmansotaa sauna luettiin ulkomailla vielä samaan sarjaan kuin eksoottiset tanssit, mutta sodan jälkeen edustustoissa alettiin pikkuhiljaa rakentaa saunoja ja kutsua ulkomaisia kollegoita lauteille.

Saunassa TV-kameroiden käydessä

Suomalaisdiplomaatti raportoi 1970-luvun Varsovasta erään Jugoslavian diplomaattiedustajan kertomuksesta. Jugoslavialainen oli käynyt Suomessa 60-luvulla, jolloin vierailuohjelmaan oli kuulunut myös saunominen. Tilaisuuteen isäntänä oli ministeri, joka vierasjoukon ollessa pukeutumishuoneessa oli alkanut riisuutua ja sanonut vierailleen: ”Alles weg!”

Vieraat eivät tienneet saunomistavoista mitään ja olivat käskyn kuultuaan lähteneet huoneesta, lukuun ottamatta kertojaa ja erästä toista jugoslavialaista. Hekin olisivat lähteneet, mutta eivät katsoneet voivansa sitä tehdä kun kerran Suomen hallituksen jäsen oli varta vasten tullut paikalle. ”Me riisuimme sitten vaatteemme, mutta ministeriä tarkkaillen ja vaatekappale vaatekappaleelta hänen esimerkkiään seuraten”, kuvaili kauhistunut jugoslavialaisdiplomaatti.

Vieraille annetut vihdat lievittivät tilanteen tukaluutta. Kun herrat sitten astuivat saunaan, kuului eräästä nurkasta ääntä ja surinaa ja osoittautui, että siinä toimivat tv-kamera ja jokunen valokuvaaja.

Vieraille kerrottiin, että tv-filmiä tultaisiin esittämään lähetyksessä. He eivät uskoneet korviaan, mutta totesivat myöhemmin, että näin myös tapahtui.
Kyseinen diplomaatti pyysi saada itselleen kopion filmistä, perustellen pyyntöään sillä, ettei kukaan olisi muuten Beogradissa uskonut moista todeksi.

Kertomuksensa hän oli lopettanut sanomalla kuulleensa, että Suomen Varsovan-suurlähetystön residenssiin oli hiljattain rakennettu sauna uima-altaineen.

Myös Suomen suurlähetystössä Berliinissä on sauna. Kuva: Bernhard LuderwigMyös Suomen suurlähetystössä Berliinissä on sauna. Kuva: Bernhard Luderwig

Belgian kuninkaan sauna

Toisen maailmansodan jälkeen suurlähetystöihin alettiin rakentaa saunoja. Maailmalla sotia edeltänyt saunomiseen liitetty huono maine oli väistymässä. Saunasta saatettaisiin uusissa oloissa muokata jopa Suomen käyntikortti maailmalle.

Vielä vuonna 1935 hollantilaisen De Telegraaf -lehden toimittajan vieraillessa Suomessa saunominen ja eksoottiset tanssit luettiin maailmalla samaan kategoriaan. Totuuden verho raottui toimittajallekin.

Jussi Pekkarinen maalailee kirjassaan Ikuisen poudan maa hollantilaisten ja belgialaisten saunakuvaa. "Hollantilaistoimittajan havaintojen mukaan suomalaiset elivät vielä läheisessä kosketuksessa luonnon kanssa eikä kukaan häpeillyt alastomuuttaan. Heti tulopäivänä toimittaja kävi saunassa, missä vahva suomalaisnainen pesi hänet päästä varpaisiin ja vielä kuivasi."

Jo samana vuonna Belgian kuningas Leopold III halusi rakennuttaa Laekenin linnanpuistoon suomalaisen saunan. Marraskuussa 1935 Suomesta lähetettiin kuriiripostilla luonnoksia ja piirustuksia kuninkaan saunaa varten. Mukana postitettiin yksityiskohtainen selvitys käytännön seikoista, joita ei sopinut unohtaa.

Suomalaiset varoittivat, että saunan valmistuttua ja ensimmäistä kylpyä otettaessa olisi tarpeellista, että saapuvilla olisi suomalainen asiantuntija, jotta vältettäisiin mahdolliset tapaturmat. Ilmeisesti ensilöylyt onnistuivat, sillä sauna on vielä tänä päivänäkin paikallaan.

Neuvostojohto löylytettävänä

Urho Kekkonen saunoitti paljon vieraitaan tässä Tamminiemen saunassaan. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ja Martti Ahtisaari saunoivat Itä-Afrikassa vuonna 1974. © MuseovirastoUrho Kekkonen saunoitti paljon vieraitaan tässä Tamminiemen saunassaan. © Museovirasto

Suomen Moskovan-lähetystön saunailloista, 1950-luvun vaihteen molemmin puolin, kiertää muistelmakirjallisuudessa hurjia tarinoita. Neuvostojohtajat pitivät saunomisesta, eihän sauna sinällään ollut venäläisille lainkaan vieras keksintö.

Presidentti Urho Kekkonen lahjoitti vuonna 1960 Suomen Moskovan-suurlähetystössä vietetyn onnistuneen illan päätteeksi Nikita Hrustsheville Suvi-Juhani-saunan pienoismallin ja lupasi järjestää kesäksi oikean saunan Hrustshevin haluamalle paikalle, kuten tapahtuikin.

Neuvostoliiton suurlähetystön saunan vihkiäisissä Kekkonen opasti: "Löylyä pitää heittää niin kuin lammas kusee." Tehtaankadun sauna jäi neuvostodiplomatian kärsimyshistoriaan suurlähettiläs Aleksei Beljakovin käräyttäessä kankkunsa kiukaassa. Suomen asioissa yliaktiiviselle Beljakoville Helsingin ilmasto osoittautui pian liian koleaksi, ja lääkäri määräsi hänet kotiutettavaksi.

Pekka Hyvärinen kuvailee kirjassaan Suomen mies kylmänsodan aikaista kuumaa saunadiplomatiaa: "Presidentti oli ajoituksen mestari, ja nimenomaan saunassa hän pystyi parhaiten ohjailemaan seremonioita.Kun Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov saapui Suomeen ahdistavalle matkalleen vuonna 1978, hänet vietiin Tamminiemen saunaan. Kekkonen väisteli kiusallista keskustelua yhteisistä sotaharjoituksista patistamalla vieraitaan milloin löylyyn, milloin pesulle. Presidentti toimi kuin alppihiihtäjä, joka onnistuu kiertämään kepit vähäisin, mutta tarkasti ajoitetuin vartaloliikkein."

Moraalinvartijoita naapurissa

Ralf Friberg kuvaa teoksessaan Suomalainen diplomaatti, kuinka kovasti suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson halusi 50–60-luvun taitteessa saunaa Osloon: "Täältä puuttuu suomalainen sauna, mutta toivon saavani sen ennen pitkää."

Asia lähteekin vauhdilla liikkeelle, kun Leivo-Larsson kirjoittaa hyvälle ystävälleen Urho Kekkoselle tämän tulevasta valtiovierailusta Norjaan. Vierailun ajankohdaksi hän ehdotti Holmenkollenin hiihtokisojen viikkoa, jolloin sporttinen presidentti voisi liikkua hiihtomaastossa luoden itsestään edullisen kuvan. Kirjeen päätteeksi Leivo-Larsson vielä painottaa: "Minun on välttämättä saatava sauna, sillä missä sinä muutoin saunot hiihdon jälkeen."

Kekkosen vierailu peruuntui, mutta Oslon hienostoalueelle nousi aito pyöröhirsinen suomalainen sauna naapureiden protesteista huolimatta. Protestoijat, ruotsalainen liikemies etunenässä, levittivät huhuja mahdollisista saunassa harrastettavista riettaista menoista.

Suurlähettiläs ei paljoa asiattomista arvosteluista perustanut. Sauna oli ja pysyi. Vuosiraportissa kerrotaan että, "sauna kiinnostaa jatkuvasti valmiinakin, suomalaiset turistibussit kiertävät mielellään saunan kautta".

Kaikki eivät edelleenkään uskoneet saunomisen moraaliseen puhtauteen. Kauppapoliittinen osasto sai 1966 ratkottavakseen seuraavanlaisen ongelman Dublinista: "Liiketuttavamme hankki viime kesänä suomalaisen saunan. Sikäläiset viranomaiset ovat kuitenkin, nähtävästi naapureiden ilmiannosta, kehottaneet kyseistä herraa toistaiseksi olemaan käyttämättä saunaansa, ennen kuin sen käyttäminen lopullisesti hyväksytään. Syynä tähän ovat käsittääksemme jotkin ihmeelliset moraali-seikat, eivätkä käytännölliset asiat."

Teksti: Antti Vuojolainen

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 10.11.2011


© Suomen suurlähetystö, Berliini | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot