Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Juhlavaalit 2007: Kenestä seuraava pääministeri? - Suomen suurlähetystö, Berliini : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini

Botschaft von Finnland
Rauchstraße 1, 10787 Berlin
Puh. +49-30-50 50 30
S-posti: info.berlin@formin.fi

Deutsch | Suomi | Svenska |  |  |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 31.1.2007

Juhlavaalit 2007: Kenestä seuraava pääministeri?

Suomen eduskuntavaalien jännittävin kysymys on, nouseeko suurimmaksi puolueeksi keskusta vai SDP. Tämä ratkaisee sen, tuleeko seuraavaksi pääministeriksi keskustan Matti Vanhanen vai SDP:n Eero Heinäluoma, kirjoittaa Kyösti Karvonen (Kaleva).


vasemmalla: Matti Vanhanen, oikealla: Eero Heinäluoma

Kun 18 vuotta täyttäneet suomalaiset menevät äänestämään sunnuntaina 18. maaliskuuta, kysymys ei ole aivan tavanomaisesta demokratiatapahtumasta. Lähes päivälleen sata vuotta aiemmin, 15.-16.3. maaliskuuta 1907, kaikki 24 vuotta täyttäneet suomalaiset saivat ensimmäisen kerran äänestää ja asettua ehdolle.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli järisyttävä muutos etenkin Suomen naisille. He saivat radikaalin eduskuntauudistuksen myötä ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden. Muutos oli suuri myös miehille, sillä useimmilla heistä ei ollut neljään valtiosäätyyn kuulumattomina ollut siihen asti oikeutta äänestää tai asettua ehdokkaaksi.

200-jäseniseen, yksikamariseen eduskuntaan valittiin keväällä 1907 kaikkiaan 19 naista. Sen jälkeen naisten osuus kansanedustajapaikoista on kasvanut tasaisesti. Nyt kautensa päättävässä eduskunnassa naisedustajia on 76 eli runsas kolmannes. Suomessa ei ole enää yhtään valtiollista johtotehtävää, johon ei olisi valittu kertaakaan naista.

Eí suuria tyytymättömyyden aiheita

Juhlatunnelma ei estä sitä, että luvassa on kunnon vaalit. Vaalien tuloksesta riippuu, kuinka helppo - tai vaikea - on muodostaa seuraava hallitus. Koska Suomessa ei ole selkeää kaksipuoluejärjestelmää, voittaja ei muodosta automaattisesti uutta hallitusta eikä häviäjä mene automaattisesti oppositioon.

Enemmistöhallitukseen tarvitaan aina kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta, minkä takia uusi kokoomushallitus voi olla voittajan ja häviäjän yhdistelmä. Kolmen suuren puolueen varaan nojaava puoluerakennelma takaa sen, että Suomen sisäpolitiikka on hyvin vakaata ja ennustettavaa. Vakautta vain lisää se, että hallitusyhteistyössä on yleensä mukana puolueita poliittisen keskiviivan molemmilta puolilta. Suomen sisäpolitiikka poikkeaakin juuri tästä syystä suuresti esimerkiksi Ruotsista.

Vaalien tärkein kysymys on se, mikä puolue saa eniten eduskuntapaikkoja. Se antaa suurimmaksi nousevan puolueen puheenjohtajalle esikoisoikeuden ainakin aloittaa hallitusneuvottelut ja mitä todennäköisimmin myös tulla valituksi eduskunnassa seuraavaksi pääministeriksi alkavaksi nelivuotiskaudeksi.

Vuodenvaihteessa päättynyt Suomen toinen kausi EU:n puheenjohtajana lykkäsi kiivaimman vaalitaistelun tämän vuoden puolelle ja hillitsi politikointia jo puheenjohtajakaudella.

Vaalikamppailu voi jäädä tavanomaista rauhallisemmaksi myös loppusuoralla. Vaisua kampanjaa ennakoi se, että valtion tämän vuoden budjetin käsittely sujui eduskunnassa loppuvuodesta harvinaisen sopuisasti, vain muutama kuukausi ennen vaaleja. Vaalitunnelmia rauhoittavat myös suurimpien puolueiden hyvissä ajoin esittämät kannanotot, ettei Nato-jäsenyys nousisi vakavaan keskusteluun alkavallakaan vaalikaudella. Luvassa ei ole siis Nato-vaalit.

Vaalitaistelu pysynee kohtuudessa myös siksi, että Suomen kansantalous kasvoi viime vuonna noin kuuden prosentin reipasta vauhtia. Virallinen työttömyys on laskenut alemmaksi kuin kertaakaan 15 vuoteen, ja verotus on keventynyt. Kansalaisilla ei ole siis suuria tyytymättömyyden aiheita, jotka voisivat johtaa järisyttäviin poliittisiin muutoksiin.

Nykyhallitus voi aivan hyvin jatkaa

Koska lähtökohdat ovat tällaiset, yleisin veikkaus on se, että neljä viime vuotta hallinnut, keskustan ja sosiaalidemokraattien varaan rakentunut enemmistöhallituspohja voisi aivan hyvin jatkaa seuraavatkin neljä vuotta. Tämä tarkoittaisi, että kolmas suurista puolueista, kansallinen kokoomus, joutuisi jatkamaan oppositiossa.

Ei ole myöskään vaikea ennustaa, että ruotsinkielistä vähemmistöä edustava ruotsalainen kansanpuolue jatkaisi tämän niin sanotun punamultahallituksen kolmantena osapuolena. RKP on pienoisesta kannatuksensa laskusta huolimatta vakiintunut hallituspuolue. Tästä erikoisasemasta kertoo se, että vuodenvaihteessa ministerin tehtävistä luopunut RKP:n entinen puheenjohtaja Jan-Erik Enestam oli yhtäjaksoisesti ministerinä lähes 4 400 vuorokautta eli viidenneksi pisimpään Suomen historiassa.

Monien edellisten eduskuntavaalien tapaan näistäkin tulee varmasti pääministerivaalit. Suurin huomio kohdistuu siihen, jatkaako hallituksen johdossa keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen vai nouseeko SDP keskustaa suuremmaksi puolueeksi. Jos näin kävisi, SDP:n puheenjohtajasta, nykyhallituksen valtiovarainministeristä Eero Heinäluomasta tulisi uusi pääministeri.

Viimeaikaisissa mielipidetiedusteluissa SDP:n ja keskustan kannatus on ollut kutakuinkin tasoissa. Neljä vuotta sitten keskusta nousi Suomen sisäpolitiikan paalupaikalle suurimmaksi puolueeksi vain noin 6 000 äänen erolla ennen sosiaalidemokraatteja.

Kokoomuksen kannatus on aiemman nousunsa jälkeen tasaantunut, ja olisi yllätys, jos puolue nousisi kummankaan kahden muun suuren puolueen ohi. Ja koska keskustan ja SDP:n hallitusyhteistyö on sujunut hyvin, kokoomuksen on vaikea murtaa niiden yhteistyöakselia. Jopa normaalisti keskustan ja kokoomuksen riveistä kuultavat taktiset puheet porvarihallituksen mahdollisuudesta ovat tällä kertaa jääneet ainakin toistaiseksi vähiin.

Vanhasen ja Heinäluoman kaksinkamppailu

Koska etenkin keskusta ja SDP lähtevät vaaleihin tasaväkisinä, niiden keulakuvien - Vanhasen ja Heinäluoman - henkilökohtainen onnistuminen kampanjassa ja ratkaisevina pidetyissä tv-keskusteluissa voi ratkaista lopputuloksen. Molemmilla herroilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Kutakuinkin sattumalta pääministeriksi noussut Vanhanen kasvoi nopeasti pääministerin vaativiin saappaisiin. Huonosti menneet presidentinvaalit ja värikäs yksityiselämä rasittavat häntä jossakin määrin. EU-puheenjohtajakaudella Vanhanen jäi julkisuudessa ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja jopa presidentti Tarja Halosen varjoon.

SDP:n kohdalla kysymys kuuluu, menestyykö puolue vaaleissa hyvin puheenjohtaja Heinäluoman ansiosta - vai hänestä huolimatta. Heinäluoma ei ole ainakaan vielä pystynyt täyttämään edeltäjänsä Paavo Lipposen mittoja. Pääministeriehdokkaiden suosiomittauksissa Heinäluoma on jäänyt kauas Vanhasen ja jopa kokoomusjohtaja Jyrki Kataisen taakse.

Kataisellakin on oma varjonsa. Kokoomus on asettanut hänet pääministeriehdokkaakseen, mutta päätöksen uskottavuus on joutunut kyseenalaiseksi. Epävarmuus johtuu siitä, että presidentinvaaleissa hyväksi kakkoseksi tullut Euroopan investointipankin varapääjohtaja Sauli Niinistö päätti melkoisten kiemuroiden jälkeen lähteä sittenkin ehdolle eduskuntavaaleihin.

Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Niinistö asettuu ehdolle suurimmassa eli Helsinkiä ympäröivässä Uudenmaan vaalipiirissä. Todennäköisesti Niinistö kerää ääniä eniten koko Suomessa ja vetää äänimäärällään ehkäpä 1-2 kokoomuksen "ylimääräistä" ehdokasta eduskuntaan. Niinistö aikoo käydä näkyvää valtakunnallista kampanjaa, mikä tukaloittaa entisestään Kataisen asemaa puolueensa pääministeriehdokkaana. Niinistö kasvattaa siten puolueensa menestystä, mutta jäytää samalla sen puheenjohtajan asemaa.

Kolmen kopla

Suomessa on nykyisillä poliittisilla voimasuhteilla käytännössä mahdollista muodostaa enemmistöhallitus vain, jos kaksi kolmesta suurimmasta puolueesta ovat siinä mukana. Tämä poliittinen realiteetti tuskin muuttuu pitkään aikaan, sillä puolueiden kannatus on vaihdellut hyvin vähän, enimmillään muutaman prosenttiyksikön.

Asetelma tarkoittaa sitä, että jokaisen kolmesta suuresta puolueesta täytyy olla valmis hallitusyhteistyöhön kumman tahansa kahden muun puolueen kanssa ja että yksi kolmesta jää väkisin oppositioon. Suomen sisäpolitiikka on toiminut näin vuodesta 1987, jolloin yli 20 vuotta jatkunut maltillisen oikeistopuolue kokoomuksen yhtäjaksoinen oppositiotaival päättyi.

Kokoomus ei päässyt hallitukseen, koska se katsottiin ulkopoliittisesti epäluotettavaksi. Paitsio päättyi pian sen jälkeen kun Mihail Gorbatshov oli noussut valtaan Neuvostoliitossa. Voidaan sanoa, että normaaliparlamentarismin kausi Suomen sodanjälkeisessä sisäpolitiikassa alkoi vuoden 1987 eduskuntavaaleista, jonka tuloksena kokoomus nousi hallitukseen ja jopa pääministeripuolueeksi.

Parina viime vuosikymmenenä onkin nähty kaikki mahdolliset hallitusyhdistelmät. Vuodesta 1987 lähtien oppositiossa vähiten ovat olleet SDP ja kokoomus. SDP oli syrjässä hallitusvallasta 1991-95 ja kokoomus päättyvällä vaalikaudella. Eniten oppositiovuosia tuolta ajalta kertyy keskustalle, joka on ollut hallituksessa 1991-95 ja 2003-07.

Kolmen suuren asetelma on poliittisesti herkullisin SDP:lle, joka on ollut viime vuosikymmeninä useimmiten suurin puolue. SDP on siis voinut valita hallituskumppaninsa. Sen asema järkkyi vuosien 1991 ja 2003 vaaleissa, joissa keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi. SDP:n taktista asemaa vahvistaa, että sillä on läheisimmät suhteet sosiaalidemokraattien johtamaan ammattiyhdistysliikkeeseen.

Koska kolme suurta puoluetta hallitsee sisäpolitiikkaa vaalista toiseen, niiden puheenjohtajien merkitys ja näkyvyys korostuu. Suurimman paikkamäärän eduskuntaan saavan puolueen puheenjohtaja aloittaa vaalien jälkeen hallitusneuvottelut ja käytännössä aina nousee myös pääministeriksi. Tämän takia jo useiden eduskuntavaalien ykkösaihe on ollut, kenestä tulee seuraava pääministeri. Näin käy varmasti myös tämän kevään vaaleissa.

Kolmen suuren puolueen puheenjohtajat hallitsevat vaalikeskustelua, ja etenkin heidän tv-väittelynsä ovat nousseet jo jopa ratkaisevaan asemaan vaalituloksen kannalta. Kampanjassa altavastaajan asemaan joutuvan ja vaalit häviävän suuren puolueen puheenjohtajan asema joutuu puolueen sisällä helposti kyseenalaiseksi.

Ehdokkaiden esittely

Seuraavassa esitellään Suomen keskustan, SDP:n ja kansallisen kokoomuksen puheenjohtajat ja pääministeriehdokkaat.

Matti Vanhanen, keskusta, 51

Taustaltaan nuorisopoliitikosta ja lehtimiehestä tuli Suomen 69. pääministeri melkeinpä sattumalta kesäkuussa 2003. Tuolloin edellinen pääministeri, keskustan Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan tehtävästään vain muutaman kuukauden jälkeen niin sanotun Irakgaten takia.

Puolustusministeri Vanhasesta tuli pääministeri, koska hän oli Jäätteenmäen jälkeen kakkonen keskustan johdossa. Viime viikkoina uudelleen käynnistyneessä Irakgate-keskustelussa on jälleen tullut vahvasti ilmi, että Vanhanen oli ainoa, jonka hallituskumppani SDP oli valmis hyväksymään pääministeriksi Jäätteenmäen jälkeen.

Vanhanen kasvoi nopeasti sisäpolitiikan johtajan tehtävien tasalle. Vanhanen on asiallinen ja väritön poliitikko, joka on noussut pääministerinä suosiomittauksissa korkeammalle kuin kukaan hänen edeltäjistään. Häntä rasittavat kuitenkin vaalitappiot viime presidentin- ja kunnallisvaaleissa, ja kolmas tappio varmasti vaikeuttaisi hänen asemaansa keskustan johdossa.

Vanhanen oli pääministerinä EU-profiililtaan paljon edeltäjäänsä Paavo Lipposta huomaamattomampi. Vanhanen jää kielitaidoiltaan monien nykyisten ja entisten ministerikollegoiden varjoon. Vanhasen yhteistyö tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa on sujunut Lipposta paremmin.

Vanhanen on absolutisti. Tämä piirre korostui, kun Venäjän edellinen pääministeri Mihail Kasjanov vieraili Vanhasen kodissa. Ruokajuomat oli alkoholittomia.

Vanhasen julkinen kuva on kuitenkin monipuolistunut sen jälkeen kun hänen avioliittonsa päättyi. Pääministeri on saanut jopa maailmanlaajuista julkisuutta siitä, että hän päätti seurustelunsa Susan Kurosen kanssa tekstiviestillä. Kaksikko kertoi tavanneensa Ikeassa, mutta myöhemmin on käynyt ilmi, että Vanhanen oli vastannut Kurosen internetissä olleeseen deitti-ilmoitukseen.

Eero Heinäluoma, SDP, 51

Eero Heinäluoma nousi sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi kesäkuussa 2005 puoluekoneiston toiminnasta vastaavan puoluesihteerin paikalta. Heinäluomalla on ollut haasteellinen tehtävä täyttää edeltäjänsä saappaat sekä sisä-, ulko- että EU-politiikassa. Pääministerigallupeissa Heinäluoma on jäänyt selkeästi Vanhasen taakse.

Heinäluoma on taustaltaan ay-toimitsija, jolla oli suurimman keskusammattijärjestön, SAK:n leivissä jopa legendaarinen lobbarin ja kulisseissa toimineen spin doctorin maine. Julkisuudessa toimivana poliitikkona hän on yhä jäänyt arvoitukseksi monille äänestäjille. Näkyvimmän sosiaalidemokraattipolitiikon viitta onkin ollut ulkoministeri Erkki Tuomiojan harteilla.

Heinäluoma nousi SDP:n johtoon juuri ammattiyhdistyssiiven tuella. Hänen poliittiset linjanvetonsa ovat olleet varovaisia, jopa mitäänsanomattomia. Heinäluoma sanoi hänet johtoon valinneessa puoluekokouksessa kääntävänsä SDP:tä "pari piirua ihmisen suuntaan". Tästä lausunnosta on tullut yleinen vitsin aihe. "Pari piirua" -sanonnalla on historiallinen tausta, sillä SDP:n taannoinen puheenjohtaja Rafael Paasio sanoi 1960-luvulla vievänsä puolueen "pari piirua vasemmalle".

Siinä missä Vanhanen on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri, Heinäluoma on ylioppilas. Hän opiskeli yliopistossa valtio-oppia, mutta opinnot jäivät kesken. Hän on suorittanut marxilaisen kansantaloustieteen peruskurssin. Myös Heinäluoman kielitaidosta on puhuttu julkisuudessa paljon.

Valtiovarainministerinä Heinäluoma on omaksunut edeltäjiensä linjan, johon kuuluu se, että rahaministeri vahtii veronmaksajien varojen käyttöä haukan silmällä. Poliitikon taitonsa Heinäluoma osoitti järjestelemällä puolueensa ministeriryhmänsä uudelleen syksyllä 2005, jolloin hän nousi hallitukseen puheenjohtajavalintansa jälkeen.


Jyrki Katainen

Jyrki Katainen, kansallinen kokoomus, 35

Puheenjohtajatrion kuopus lähtee pääministerikisaan haastajana. Sen jälkeen kun Katainen valittiin kokoomuksen johtoon kesäkuussa 2004, puolueen suosio mielipidetiedusteluissa näytti lupaavalta. Viime vuoden presidentinvaalit nostivat gallupkannatusta entisestään, mutta ajan myötä puolue - ja Katainen - ovat alkaneet polkea paikallaan.

Katainen muistuttaa poliitiikkotyyppinä Ruotsin maltillisen kokoomuksen puheenjohtajaa, pääministeri Fredrik Reinfeldtiä. Puolueet ovatkin käyttäneet vaalikampanjoissaan hyvin samantapaisia teemoja. Katainen on poliitikkona vielä niin nuori ja kokematon, että hän jää helposti vaalikamppailussa Vanhasen ja Heinäluoman jalkoihin.

Kataisen asemaa ei helpota sekään, että puolueen todellinen vahva mies Sauli Niinistö asettuu eduskuntavaaleissa ehdolle. Niinistön ehdokkuus tuo kyllä puolueelle lisää ääniä, mutta lisää kysymysmerkin sen perään, onko Katainen uskottava pääministeriehdokas. Puheenjohtajalle tuotti päänvaivaa myös se, että puoluesihteeri Harri Jaskari joutui juuri ennen vaaleja eroamaan tehtävästään yksityiselämäänsä liittyneiden seikkojen vuoksi.

Katainen joutuu kampanjassa ja varsinkin tv-tenteissä poliittisen uransa suurimpaan tulikokeeseen. Hänen edeltäjänsä Ville Itälä oli samassa tilanteessa 2003 ja jäi SDP:n Lipposen ja keskustan Jäätteenmäen varjoon. Tuloksena oli vaalitappio. Kataisen vahvuuksia ovat tietysti nuorekkuus ja puhtaana säilynyt julkinen imago. Eduskunnassa hänen merkittävin tehtävänsä on tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajuus.

Kokoomus aloitti vaalikampanjoinnin ensimmäisenä mainoskampanjalla, joka korosti puolueen enemmänkin kuuntelevan äänestäjiä kuin puhuvan heille. Mainoksessa käytettiin Kataisen kasvokuvaa, jossa hänen korvansa korostuvat.

www.vaalit.fi

yle.fi/vaalit/2007/

yle.fi/vaalit/2007/vaaliehdokkaat

Ennakkoäänestyspaikat Saksassa (suurlähetystön verkkosivut)

Tulosta

Päivitetty 31.1.2007


© Suomen suurlähetystö, Berliini | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot