Arkkitehti ja puumuotoilija Tero Pelto-Uotilan materiaalikeksintö, joka vaimentaa ääntä ja jolla on visuaalisesti puhutteleva pintarakenne. Vesisuihkulla käsitelty haapa saa uuden ilmeen.
Turussa vuonna 1971 syntynyt arkkitehti ja puumuotoilija opiskeli Helsingin teknillisessä korkeakoulussa arkkitehtuuria ja valmistui sieltä vuonna 2002. Hän suoritti myös pääaineopintoja Taideteollisessa korkeakoulussa, jonka puustudiossa syntyi mullistava idea tekstiilipuusta.
Nuoresta iästään huolimatta hän on perustanut jo kaksi yritystä. Turussa Tero Pelto-Uotilalla on arkkitehtitoimisto, jossa hän työskentelee rakennus- ja saneerausprojektien sekä sisustussuunnittelun parissa. Toisessa yrityksessään Woodloopissa hän keskittyy tekstiilipuun tuotekehittelyyn ja tekstiilipuusta tehtyjen tuotteiden markkinointiin. Kummatkin yritykset tukevat toisiaan, koska ne liittyvät saumattomasti arkkitehtuuriin ja rakennustaiteeseen. Ryijyt ja uniikit teokset vaativat yleensä arkkitehdin näkökulmaa, jotta ne saataisiin hienovaraisesti liittymään tilaan. "Tarkoituksenani ei ole toteuttaa tilasta irraliseksi jääviä teoksia, koska rakennus on mielestäni aina kokonaistaideteos", toteaa Pelto-Uotila. Usein tilat ovat hyvin korkeita, hallimaisia ja niihin on vaikea sijoittaa harmonisesti esim. maalauksia. Ryijyt voidaan valmistaa mittasuhteiltaan laajoiksi, ja niillä on helppo saada tila "haltuun". Tekstiilipuuryijyt ovat minimalistisia ja tilaa rauhoittavia teoksia. Puuryijyt absorboivat myös ääntä ja vähentävät tilan jälkikaiunta-aikaa.
Uusi materiaali syntyi, kun Tero Pelto-Uotila alkoi opintojensa aikana erään projektin raameissa pestä puuta painepesurilla ja tutkia mitä puun pinnalle tapahtuu. Ajatus käyttää vettä puun työstämiseen syntyi kun hän oivalsi, että puu ja vesi kuuluvat luonnollisesti yhteen. Vesi antaa puulle tarvittavan elinvoiman. Liian vähän vettä kuihduttaa kasvavan puun, mutta myös liika kosteus vahingoittaa sitä. "Puu ymmärtää vettä ja vesi puuta", sanoo Tero Pelto-Uotila.
Projektin tavoitteena oli tutkia puun akustisia ominaisuuksia ja erityisesti parantaa massiivipuun äänenvaimennuskykyä. Samalla oli tarkoitus saada aikaan visuaalisesti miellyttävä pintarakenne. Lähtökohtana oli käsitellä puun pintaa vesisuihkulla niin, että kuidut irtoaisivat vain osittain. Uudella vesisuihkumenetelmällä on mahdollista irrottaa hyvin hienojakoisia puukuituja.
"Tekstiilipuun kehittämisessä aion tulevaisuudessa keskittyä vielä syvemmin taiteen ja akustiikkaratkaisujen yhdistämiseen. Useimmin markkinoilla olevat akustiikkalevyt ovat rumia tai monotonisia. Ajattelen, että ainakin osa tilasta voitaisiin akustoida taidetta hipovalla ratkaisulla, joka täydentää ja parantaa tilan akustisia ominaisuuksia. Tällaisten ratkaisujen soveltaminen tulee ottaa huomioon jo arkkitehtisuunnittelun alkaessa" sanoo Pelto-Uotila.
Ensimmäisenä esimerkkinä on tekstiilipuun käyttö juuri valmistumaisillaan olevassa Paimion kaupungintalon laajenuksessa; jossa tekstiilipuuta käytetään auditorion akustiikkalevyjen välissä. Tässä kohteessa on suunnittelu käynnistynyt jo tilan luonnosvaiheissa.
Arkkitehtisuunnittelussa voidaan vaikuttaa oleellisesti materiaalinkäytön ratkaisuihin ja edistää ekologisten materiaalien käyttöä. Tekstiilipuun vahvuutena on sen yksinkertainen tekotapa, jossa ei tarvitse käyttää kemikaaleja tai paljon energiaa kuluttavaa tuotantomenetelmää. Tekstiilipuun raaka-aine, haapa, on ollut väheksitty puulaji Suomessa. Haavan käytön lisääminen mekaaniseessa puunjalostusteollisuudessa on kestävän kehityksen mukaista. Haapa tuottaa lyhyellä ajalla paljon biomassa ja se tarvitsee Suomen oloissa vain noin 25 vuotta kasvuaikaa.
Työterveyslaitoksen tekemä tutkimus on osoittanut, että uudella materiaalilla on vielä huomattavaa kehityspotentiaalia. Tekstiilipuulla on alustava patenttisuoja 15 maassa ja se rekisteröitiin 2002 New Yorkissa toimivaan Materialconnexion-rekisteriin.
Tero Pelto-Uotilalle on tärkeää tuoda esiin haavan luonnollinen kauneus ja antaa puulle niin sanotusti toinen mahdollisuus jatkaa elämäänsä uudessa muodossa. "Tulevaisuudessa toivon, että keksintöni löytää jalansijan taideteollisena tuotteena, joka on muokattavissa arkkitehtuurin työkaluilla tilaan sopivaksi."
Tero Pelto-Uotilan töitä on esillä Stuttgartissa Dekumo muotoilutapahtumassa 2.- 4.12.2005
