Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Laskiainen - kevättalven iloinen juhla - Suomen suurlähetystö, Berliini : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Berliini

Botschaft von Finnland
Rauchstraße 1, 10787 Berlin
Puh. +49-30-50 50 30
S-posti: info.berlin@formin.fi

Deutsch | Suomi | Svenska |  |  |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 27.2.2003

Laskiainen - kevättalven iloinen juhla

Laskiaista vietetään Suomessa tänä vuonna 4. maaliskuuta. Ajankohta määräytyy pääsiäisen mukaan. Laskiaissunnuntai on kalenterissa seitsemän viikkoa ennen pääsiäispäivää. Varsinainen laskiainen on sitä seuraava tiistai.


mäenlaskua Kaivopuistossa

Suomalainen laskiaisjuhla juontaa juurensa roomalaiskatolisista, paastoaikaan liittyvistä perinteistä. Juhlan suomalainen nimitys perustuu todennäköisesti siihen, että tiistaita seuraavana tuhkakeskiviikkona "laskeuduttiin" neljänkymmenen päivän mittaiseen paastoon, josta taas "päästiin" pääsiäisenä. Roomalaiskatolisessa kulttuuripiirissä laskiainen on vielä tänäkin päivänä iloista karnevaalien aikaa ennen pitkää paastoa. Katolisella keskiajalla alkoi laskiaistiistain jälkeen suomalaisillakin pääsiäispaasto. Keski-Euroopan karnevaalikulkue- ja naamiaisperinne ei kuitenkaan ole saavuttanut Suomessa koskaan samaa suosiota kuin katolisessa kulttuuripiirissä. Karnevaalikulkueisiin liittyvä pilkanteko ja mielenosoitus on ollut Suomessa järjestäytymättömämpää ja vaatimattomampaa, mutta ei kokonaan tuntematonta.

Vaikka suomalaiset omaksuivatkin uskonpuhdistuksen myötä luterilaisen opin, jäi kansan keskuuteen elämään useita paastoon liittyviä kieltoja ja tapoja ja laskiainen sai siten aivan uuden sisällön. Kansan uskomusten mukaan arveltiin, että kieltojen noudattamisella voitaisiin vaikuttaa myönteisesti tulevaan satokauteen. Luterilaisella ajalla paastoon laskeutumisesta kehittyi eräänlainen talonpoikainen työnjuhla, joka heijasteli luontaistaloudessa elävien ihmisten odotuksia ja arvomailmaa. Entisaikaan sen vietto sopi myös kaupunkien maalaismaiseen elämänmenoon ja se on säilynyt elinvoimaisena vuotuisjuhlana aina tähän päivään saakka.

Vanhassa maaseudun työvuodessa laskiainen oli naisten talvisen puhdetyökauden taitekohta. Syksyllä alkaneen pellavien, hamppujen ja villojen kehrääminen lopetettiin ja käytiin käsiksi esim. kankaiden kutomiseen. Talonpoikaisen laskiaisen ilonpito keskittyi mäenlaskuun. Näennäisen huvittelun takana oli kuitenkin maalaisväestön ympärivuotinen huoli toimeentulostaan ja tulevan kesän satoon yritettiin vaikuttaa jo tässä vaiheessa talvea loitsunomaisin menoin. Iltapäivällä nuori väki aloitti hurjan mäenlaskun, jonka aikana huudettiin kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasen kokoisia nauriita: "Livvu livvu laskiaine! Liinat pitkät liukujalle, matalaiset makkaajalle, pienet penkin istujalle!" Mitä pitemmälle kelkka liukui, sitä pitemmiksi uskottiin pellavien kesällä kasvavan.


Hampurin kielikoulun laskiaisluistelua

Viime vuosisadan helsinkiläiset kävivät kelkkoineen laskiaismäessä Kaisaniemessä, Suomenlinnassa ja Eteläsatamassa. Kaisaniemessä oli 1800-luvun puolivälissä jopa lyhdyin valaistu komea kasoismäki. Laskiaisena 1861 Kaisaniemeen avattiin luistinrata ja helsinkiläiset saivat tilaisuuden tutustua uuteen mannermaiseen muotiurheiluun. Mäenlaskuperinne elää edelleen laskiaistiistaisin kaikkialla Suomessa. Kaivopuiston mäkeen kokoontuu illansuussa joukoittain innokkaita kelkkailijoita ja juhlat jatkuvat osakunnissa sekä ravintoloissa, joissa on tarjolla hernekeittoa, pannukakkua, laskiaispullaa, kahvia ja tanssia.

Myös kaikille tuttu laskiaispulla on lähtöisin vanhasta katolisesta ruokaperinteestä. Paastoon siirtymisen taitekohdassa syötiin niin sanottua valkoista ruokaa, eli maitoruokaa, voita, vehnäleipää, juustoa tai munia. Pohjoismaissa laskiaispulla on saksalaista alkuperää, säätyläispiireihin valmistustaito levisi 1700-luvun alussa. Pulla ruskistettiin voissa ja se höystettiin rusinoilla ja korinteilla. Tavallisesti se syötiin maidon kera. Nykyinen, mantelimassatäytteinen laskiaispulla tuli 1700-luvun lopussa tunnetuksi ruotsalaisen Cajsa Wargin Hielpreda I Hushållningen För Unga Fruentimmer -keittokirjan välityksellä. Helsinkiläisissä konditorioissa oli 1800-luvun puolivälissä jo kaupan valmiita mausteilla tai marsipaanilla täytettyjä laskiaispullia. Suomalaisiin keittokirjoihin laskiaispulla ilmestyi vasta 1800-luvun lopulla ja ajan myötä siitä tuli koko kansan laskiaisherkku.
(lähde: Karjalainen, Korhonen, Lehtonen, Uusi ajantieto, WSOY)


Laskiaispullaa

Suomalaiset laskiaispullat

3 dl haaleaa maitoa
50 g hiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl sokeria
2 tl kardemummaa
n. 500 g vehnäjauhoja
150 g margariinia

täyte:
marsipaania, kermavaahtoa

Hiiva liuotetaan maitoon, lisätään mausteet (muna jätetään pois, jotta pullista tulee kuohkeita) ja taikina alustetaan. Taikinasta muotoillaan heti n. 15 pyörykkää, jotka saavat kohota. Voidellaan munan keltuaisella ja kypsennetään 250 asteessa.
Jäähtyneistä pullista leikataan kansi, täytetään marsipaanilla ja kermavaahdolla tai hillolla ja kermavaahdolla.
Sisus voidaan myös kovertaa ja maustaa sokerilla, vaniljasokerilla, jauhetulla mantelilla ja kostuttaa kermalla.
Koristeeksi raesokeria tai kuorrutus puuterisokerista, joka on liuotettu tilkkaan munanvalkuaista.
(lähde: Perinteisiä kotiruokia, Hampurin suomalaisen merimieskirkon työkerho)

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 27.2.2003


© Suomen suurlähetystö, Berliini | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot