
Pääkonsuli Erja Tikka seuraa politiikkaa, taloutta ja kulttuuria Pohjois-Saksassa. Blogissaan hän kertoo suomalais-saksalaisesta yhteistyöstä, tärkeimmistä tapahtumista Saksassa kuten myös omista kokemuksistaan ja vaikutelmistaan. Ja te, hyvät lukijat, olette tervetulleita antamaan kommentteja!
Maaliskuun lopulla vietetään Strahlsundissa saksalais-suomalaisen ystävyysseuran, Deutschfinnische Gesellschaftin eli DFG:n perustamisen 60-vuotisjuhlia. 15 innokasta Suomen ystävää perusti sen ensimmäisen paikallisseuran 29.3. 1952 Etelä-Saksassa Münchenissä. Heitä siivittivät silloin erityisesti tulossa olevat Helsingin olympiakisat. Vuosikymmenien mittaan DFG:stä on kasvanut kaikki osavaltiot kattava ystävyysseura, jolla on noin 10 000 jäsentä. Se kuuluu Saksassa kolmen suurimman ystävyysseuran joukkoon, mikä on Suomen kaltaisen pienen maan kohdalla huomattava saavutus. Edellä ovat vain saksalais-amerikkalainen ja saksalais-ranskalainen ystävyysseura.
Olin tiiviissä yhteistyössä DFG:n alue- ja paikallisseurojen kanssa jo yli 20 vuotta sitten, kun työskentelin reilut kolme vuotta Suomen suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurisihteerinä Bonnissa. Miltei joka viikko tai viikonloppu matkustin eri puolille maata esitelmöimään, avaamaan näyttelyitä tai osallistumaan kokonaisiin Suomi-festivaaleihin. Paikalliset vapaaehtoiset Suomi-ystävät vastasivat antaumuksella niiden järjestelyistä. 1980-luvun lopulta ovat mieleeni jääneet muun muassa Suomi-päivät Bündenissä. Olin iltatilaisuuden puhujalistalla viidentenä, Nordrhein-Westphalenin osavaltion kulttuuriministerin ja monen muun arvohenkilön jälkeen. Ennen vuoroani huomasin, että iltamaväki alkaa liikehtiä hieman levottomasti ja odotella jo tanssin alkamista. Niinpä lyhensin omaa tervehdystäni reippaasti ja päätin sen laulamalla nuorena Nienburgissa oppimani laulun Weserin mutkasta. Salin täysi ihmisiä oli ensin hämmästynyt, mutta antoi sitten illan parhaat aplodit. Seurauksena sain laulaa seuraavana päivänä myös radiossa ja aluelehdessä tittelin ”Die Singende Botschafterin”. Vastaavanlaisia hauskoja muistoja on useista DFG:n tilaisuuksista.
DFG on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tunnetuksi tekemisessä ympäri Saksaa enemmän kuin mikään muu instituutio. Suurlähetystön, pääkonsulaatin tai Suomi-instituutin voimavarat eivät riitä tavoittamaan likikään samassa määrin tavallisia saksalaisia ja herättämään heissä kiinnostusta Suomeen. Erityisesti harjoittelija- ja koululaisvaihto on ollut DFG:n toimintakenttää. Jo 1950- ja 1960-luvuilla DFG-aktiivit välittivät tuhansia harjoittelupaikkoja nuorille. Sen tilalle on viime vuosikymmeninä tullut aktiivinen koululaisvaihto. Sadat koululaiset ovat saaneet viettää kesäisin mielenkiintoiset 4 viikkoa Saksassa tai Suomessa ja monet jopa käyden yhden lukukauden koulua jommassa kummassa maassa. Tällaiset vaihto-ohjelmat antavat kansainvälistymisen kokemuksia, joista on varmasti iloa ja hyötyä pitkälle tulevaisuuteen. Uskon, että ne lisäävät suomalaisnuorten keskuudessa innostusta myös saksankieleen, sillä sen opiskelu on meillä valitettavalla tavalla vähentynyt englannin vallatessa alaa. Saksa on Suomelle tulevaisuudessakin niin tärkeä kauppa- ja yhteistyökumppani, että saksan osaajia tarvitaan. Sama koskee tiede- ja kulttuuriyhteistyötä, matkailua ja muita palveluita.
Toinen DFG:n tärkeä työsarka on suomalaisen kulttuurin edistäminen. Seurat mm. järjestävät joka vuosi kiertueita uusille suomalaisyhtyeille. Nyt juhlavuoden keväällä Saksaa kiertää Ketsurat, nuorten naisten kansanmusiikkiryhmä, joka esiintyy myös Strahlsundin 60-vuotisjuhlissa. Monet muut muusikot ovat saaneet DFG:n ansiosta ensi kerran kosketusta ja mainetta Saksan markkinoilla. Samalla tavoin DFG tuo esille myös suomalaista kuvataidetta ja kirjallisuutta. Ja ovatpa erikoisemmat suomalaiset urheilulajitkin, kuten pesäpallo, mölkky ja kyykkä, löytäneet juuri DFG:n kautta tiensä Saksaan. Se levittää tilaisuuksissaan myös suomalaista ruokakulttuuria. Matkailumarkkinointikin sujuu tehokkaimmin suusta suuhun, mieliin painuvien kokemusten saattelemana. Useimmat ystävyyskaupunkisuhteet suomalaisten ja saksalaisten kaupunkien välillä ovat myös saaneet alkunsa DFG:n aloitteesta.
Saksalaissuomalaista seuraa on siis kaikki syyt kiittää kuluneista vuosikymmenistä ja toivottaa sille lukemattomia innokkaita ja elinvoimaisia vuosia eteenkinpäin.
Erja Tikka, 27.3.2012
Kommentit (0)