Pääkonsuli Erja Tikka seuraa politiikkaa, taloutta ja kulttuuria Pohjois-Saksassa. Blogissaan hän kertoo suomalais-saksalaisesta yhteistyöstä, tärkeimmistä tapahtumista Saksassa kuten myös omista kokemuksistaan ja vaikutelmistaan. Ja te, hyvät lukijat, olette tervetulleita antamaan kommentteja!
Helluntaiviikonloppuna sai vihdoin syödä huoletta kulhokaupalla tuoretta salaattia, mehevää kurkkua ja makeita tomaatteja. Saksan viranomaiset selvittivät EHEC-bakteerin lähteeksi niin suurella todennäköisyydellä kuin ylipäätään mahdollista yhden tuottajan idut. Lauantaitorillani oli ollut jo aamuvarhain niin innokkaita vihannesten ostajia, että sain kutakuinkin torin viimeisen kurkun. Myös tomaatit olivat monista kojuista miltei loppuneet. Kypsennettyihin vihanneksiin ehtikin jo kyllästyä, onneksi parsa-aika oli varoitusten voimassa ollessa Pohjois-Saksassa parhaimmillaan. Niitä tarjosin myös sekä täkäläisille että Suomesta tulleille vierailleni muun muassa mökkimme pihalta poimimieni korvasienten kera.
Ehec-epidemia osoitti jälleen, miten herkkä asia ruokaturvallisuus on ja miten vaikeaa on jäljittää tartunnan lähdettä, kun toimitusketjut ovat pitkät ja monimutkaiset. Kaiken ruuan selkeät alkuperämerkinnät olisivatkin välttämättömät kautta Euroopan. Se olisi myös tuottajien etu. Nyt lukemattomat vihannesviljelijät joutuivat tuhoamaan satoaan ja kärsimään tuntuvia tappioita. Kauheinta tietysti on ollut se, että bakteeritartunta on johtanut kymmeniin kuolemantapauksiin.
Kuluttajana hämmentää, että kun tähän asti ruoka-aineskandaalit ovat koskeneet useimmiten lihaa, kananmunia tai kalaa, menettivät terveellisenä ja puhtaana pidetyt vihanneksetkin nyt viattomuutensa. Aion silti syödä niitä vastakin ja olla Wandsbekin torin uskollinen asiakas. Toivottavasti muistan kiinnittää tämän jälkeenkin huomiota myös vihannesten huolelliseen pesemiseen ja yleiseen käsihygieniaan. Matkailijan kannalta siistin ja säntillisesti säännöksiä noudattavan Saksan ei myöskään ensimmäisenä ajattele olevan ruuan osalta riski, varovaisuutta on tottunut noudattamaan eksoottisemmissa maissa.
Osallistuin kymmenkunta vuotta sitten ulkoministeriön tiedottajana kampanjaan, jolla pyrittiin saamaan EU:n elintarviketurvallisuusvirasto Helsinkiin. Esittelin kymmenille eurooppalaisille toimittajille Suomen elintarviketurvallisuusjärjestelmää ja alan korkeatasoista tutkimusta Suomen yliopistoissa. Samalla vakuutuin itsekin siitä, että elintarvikkeiden viranomaisvalvonta on meillä todellakin tehokasta ja luotettavaa. Viljelijät ovat sitoutuneet laatujärjestelmiin ja panostavat omavalvontaan. Suomessa tilat ja tuotantoyksiköt ovat pienempiä kuin muualla Euroopassa, jolloin tuote-erät ovat pieniä ja hallittavia, poikkeamat huomataan helpommin ja poikkeustilanteissa voidaan toimia nopeasti. Kananmunia voi Suomessa huoletta syödä pehmeiksi keitettynä tai jopa raakana, sillä salmonellan suhteen on nollatoleranssi. Vakavia eläintautiepidemioita ei ole esiintynyt viiteenkymmeneen vuoteen, eläimiä lääkitään ylipäätään harkitusti vain sairauksien hoitamiseksi, ei ennalta ehkäisevästi, ja lääkkeiden käytön varoajat ovat pitkät.
Suomen ilmasto kylmine talvineen merkitsee, että kasvitautien ja tuhohyönteisten torjunta-aineita käytetään huomattavasti vähemmän kuin lämpimämmissä maissa. Ilmastonmuutos todennäköisesti vain korostaa tätä eroa pohjoisen ja etelän välillä. Jatkuva kuivuus ei myöskään ole ongelma, ja runsaat pohjavedet ovat puhtaat. Suomen vuodenaikojen suurista eroista on myös se ilo, että kasvukauden lyhyydestä huolimatta kesäisen auringonvalon määrä ja intensiivisyys antavat vihanneksille, yrteille, marjoille ja hedelmille ainutlaatuisen aromin. Harva asutus puolestaan takaa sen, että ilmansaasteita on vähän.
Odotankin taas viikon päästä alkavaa kesälomaani ja juhannuspöydän suomalaisia uusia perunoita hyvän voin, tillin ja sillin kera. Uusien perunoiden tulo on meille samanlainen herkuttelukausi kuin parsa-aika saksalaisille. Onpa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaankin liitetty erityinen neitsytperunafestivaali.
Saksasta viedään Suomeen moninkertaisesti enemmän elintarvikkeita kuin mitä Suomesta tuodaan Saksaan. Laatutietoisten saksalaiskuluttajien olettaisi silti olevan kiinnostuneita puhtaasta ja ennen kaikkea terveellisestä suomalaisesta ruuasta. Terveysvaikutteisissa elintarvikkeissa, kuten allergikoille sopivissa tuotteissa Suomi on johtava maa. Saksan elintarvikemarkkinat ovat kuitenkin erittäin kilpaillut.Toisaalta pienten suomalaisyritysten kapasiteetit eivät riitä kattamaan suurten kauppaketjujen valtavia tarpeita. On pyrittävä erikoistuotteilla markkinarakoihin tai maantieteellisesti rajoitetulle alueelle. Saksalaissuomalainen kauppakamari onkin käynnistänyt elintarvikevientikampanjan, jossa etsitään toimittajia kymmenkunnan suomalaisyrityksen tuotteille etenkin Pohjois-Saksan alueella. Pääkonsulaatti tukee tätä kampanjaa omalta osaltaan ja on mukana järjestämässä sen tilaisuuksia.
Sitä EU:n elintarviketurvallisuusvirastoa ei muuten aikanaan saatu Suomeen. Vaikka muut jäsenmaat olisivat Helsinkiä sen sijaintipaikaksi kannattaneet, Berlusconin jääräpäisyyden vuoksi se sijoitettiin Italian Parmaan. Hänhän epäili, etteivät suomalaiset edes tiedä mitä on prosciutto ja ilmaisi muitakin outoja käsityksiä suomalaisesta ruokakulttuurista. Helsinkiin sijoitettiin sen sijaan EU:n kemikaalivirasto, joka on sekin hyvin tärkeä ja satoja ihmisiä työllistävä laitos, Se tekee myös merkittävää työtä eurooppalaisten kuluttajien turvallisuuden kannalta.
Erja Tikka, 15.6.2011
Kommentit (0)
