Pääkonsuli Erja Tikka seuraa politiikkaa, taloutta ja kulttuuria Pohjois-Saksassa. Blogissaan hän kertoo suomalais-saksalaisesta yhteistyöstä, tärkeimmistä tapahtumista Saksassa kuten myös omista kokemuksistaan ja vaikutelmistaan. Ja te, hyvät lukijat, olette tervetulleita antamaan kommentteja!
Lauantaipäivieni kohokohta on käynti läheisellä Wandsbekin torilla. Varsinkin näin syksyllä siellä viihtyisi vaikka kuinka pitkään. Oranssina hehkuvat pulleat kurpitsat, mehukkaat omenat ja daalioiden, asterien ja krysanteemien väriloisto kilpailevat auringon kanssa. Puutarhurien itsensä kasvattamat pikkutomaatit maistuvat kuin karamellit. Juustopuodeista tulee houkutteleva tuoksu, samoin leipä- ja liha- ja makkarakojuista. Ja muutaman euron maksavia kukkakimppuja ei voi vastustaa, tulen aina kotiin syli täynnä kukkia ja nautin asetella niitä maljakoihin.
Toreja on Hampurissa joka kaupunginosassa ja niistä saa taatusti lähiruokaa. Kojujen tuotteet ovat usein ”Vierländer” tai ”vom Alten Land” eli alle sadan kilometrin säteeltä. Elben eteläisellä rannalla sijaitsevassa ”Vanhassa maassa” on yli 16 miljoonaa omenapuuta ja joka kolmas saksalainen omena tuleekin sieltä. Marskimaa ja kostea, Suomea lempeämpi ilmasto luo suotuisat edellytykset hedelmien ja vihannesten viljelylle. Hampurin ja muiden Saksan kaupunkien värikkäitä toreja voin lämpimästi suositella suomalaismatkailijoille.
Sama koskee tietysti Suomeen matkaavia. Helsingin kauppatori aivan meren rannalla on aina elämys, samoin Turun ja monen muun kaupungin torit. Saksalaiset torit vievät kyllä vertailussa voiton tuotevalikoimien osalta. En ymmärrä, miksi Suomen toreilla ei myydä lihatuotteita ja käsittelemätöntäkin lihaa niin kuin Saksassa. Myydäänhän meillä tuoretta kalaakin ja luulisi hygieniavaatimusten olevan samat. Wandsbekin torilta viime lauantaina ostamani kananrinnat olivat todella tuoreet ja mehevät, aina samalta maistuvia valmismarinadeja ei kylmäauton tiskeillä näkynyt missään.
Suomen torit puolestaan vievät näin syksyllä voiton metsämarjojen ja metsäsienten tarjonnassa. Täällä on paljon hyviä viljeltyjä sieniä ja on herkkutatteja ja kantarellejakin, mutta ne eivät oikein sieniharrastajaa houkuttele. Odotankin innolla seuraavaa Suomen matkaani ja pääsyä syksyn raikkaaseen metsään suppilovahveroja keräämään. Vaikka kuuma ja kuiva kesä verotti monin paikoin Suomen sienisatoa, on kantarelleja ja suppilovahveroita kuulemma nyt ilmestynyt metsiin paljon.
Toinen toriharrastukseni ovat kirpputorit, joilta Hampurissa voi tehdä upeita löytöjä. Toisinaan saa pidätellä itseään, ettei sorru ostamaan tarpeetonta. Usein kotiin kulkeutuu ainakin rintakoru. Olen löytänyt vuoden mittaan Hampurin kirpputoreilta lipaston, lamppuja, kristallia, laukkuja, vöitä ja vaatteitakin, kuten viimeksi tyylikkään, tiptop-kunnossa olevan jakun. Kirpputorit ovat kierrätystä parhaimmillaan. Jotta voi hyvällä omalla tunnolla ostaa, on väliin myös myytävä. Saimmekin työkaverini kanssa Merimieskirkon kirpputorilla pari viikkoa sitten kerätyksi vanhoilla tavaroillamme liki 100 euroa suomalaisen kielikoulun hyväksi, vaikka sää ei silloin suosinut ja asiakkaita kävi vähän.
Suomessa mökkiseutuni Pusulan lähellä on maan kuulu Somerniemen tori. Maantieristeyksen ympärille keskelle ei mitään kerääntyy kesälauantaisin satoja myyjiä ja tuhansittain kävijöitä. Tarjolla on lähiseudun juureksia ja vihanneksia, kukkia ja marjoja, kalaa, mainiota savukinkkua ja leivonnaisia. Ja kirpputorialue ulottuu aina vain laajemmalle. Moni vieraamme ihmetteleekin, miten hyvin varustettu mökkikeittiö meillä on – kiitos Somerniemen kirpputorin. Samalla tavoin voi alan harrastajille suositella Hietalahden kirpputoria Helsingissä. Se on toukokuusta syyskuuhun avoinna joka päivä ja myös siellä voi tehdä löytöjä, jos esimerkiksi kerää vanhempaa suomalaista muotoilua.
Suomalaisten tuotteiden ystäville muuten tiedoksi, että Hampurin merimieskirkon joulumyyjäiset pidetään 18-21. marraskuuta osoitteessa Dietmar Koehlstrasse 6. Sieltä saa suomalaisia herkkuja, lahjaesineitä ja joulukoristeita ja samalla voi tukea merimieskirkon arvokasta työtä.
Erja Tikka, 12.10.2010
Kommentit (1)
Seurasin sunnuntaina televisiosta Saksan yhtenäisyyden päivän juhlallisuuksia Bremenissä ja viime kesänä valitun liittopresidentin Christian Wulffin odotettua puhetta. Hänen pääsanomansa oli integraatio ja yhdessä eläminen, niin itäisten ja läntisten saksalaisten kesken kuin maahanmuuttajien kanssa. Wulff sanoi, että kristillisjuutalaisten juurten ohella myös islam kuuluu nyt Saksaan ja että hän on myös Saksan muslimien presidentti. Samalla hän vetosi myös maahanmuuttajiin: Saksassa on noudatettava yhteisiä arvoja ja lakeja ja opeteltava maan kieli.
Olen viime syksystä lähtien katsonut lukuisia TV-ohjelmia ja lukenut kuvauksia 20 vuoden takaisista tapahtumista, mikä on elävöittänyt samalla omiakin muistojani. Olin Suomen Bonnin suurlähetystön lehdistösihteerinä vuoden 1987 alusta kesään 1990 ja sain siis elää mukana nuo historialliset tapahtumat tässä maassa. Vieläkin tuntuu ihmeeltä, että muuri murtui ja raja aukesi ilman väkivaltaa, ihmisten yhteisen rohkeuden ja tahdon voimalla. Sen jälkeen kun uutinen kerrottiin 9.11.1989 TV:n Tagesthemen-lähetyksessä, en voinut muuta kuin istua television ääressä koko yön, monen muun tavoin kyyneleet silmissä.
Muistan myös, miten jo kuukautta aikaisemmin presidentti Mauno Koiviston valtiovierailulla Saksaan oli jännitystä ilmassa. Aivan vierailun alkaessa ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher oli matkustanut Prahaan kertomaan neuvottelutuloksen Saksan suurlähetystössä viikkoja olleille 4000 maanmiehelleen: he pääsevät länteen. Sieltä hän tuli miltei suoraan vierailun juhlaillallisille Brühlin linnaan. Ja kun Koiviston vierailu päättyi Müncheniin, ei viimeisessä lehdistötilaisuudessa ollut juuri ketään vierailua seuranneesta suomalaistoimittajien joukosta. Kaikki olivat lähteneet Hofin asemalle, jonne Prahasta DDR:n läpi junilla matkustaneet itäsaksalaiset saapuivat. Suuret uutiset olivat siellä.
Bremenin sunnuntainen pääjuhla päättyi kaikkia Saksan 16 osavaltiota edustavien kaksikymppisten nuorten haastatteluihin. Heille ei jako itään ja länteen enää merkitse juuri mitään, heidän syntyessään muuria ei enää ollut.
Suomea juhlassa edusti suurlähettilas Harry Helenius.
Jatkoin juhlapäivää sauvakävelyllä lempeässä syyssäässä keskellä Hampuria sijaitsevan Alster-järven ympäri. Harvat Suomessa tietävät, miten kaunis Hampuri on vesistöineen, kanavineen ja siltoineen, joita on täällä enemmän kuin Amsterdamissa ja Venetsiassa yhteensä. Kävelysauvat eivät muuten täällä ole mikään ihmettelyn aihe, niitä tulee vastaan vähän väliä. Tämä Suomessa kehitetty terveellinen liikuntamuoto on Saksassa jo varsin suosittu. Omat sauvani ovat oikein puolustusvoimien maastokuvioiset. Niitä jaettiin viime vuonna pääesikunnan uudenvuoden vastaanoton vieraille, kun uusi komentaja Ari Puheloinen oli ilmaissut huolensa varusmiesten fyysisestä kunnosta.
Yhtenäisyyden päivän päätteeksi kuuntelin Beethovenia Reeperbahnilla. Elbphilharmonie oli järjestänyt sesonkinsa avajaiset Docks-diskoon toteuttaen näin
linjaansa tavoittaa klassiselle musiikille uusia, etenkin nuoria kuulijoita. Orkesteri oli Spira mirabilis, joka koostuu eri maista tulevista, maailman huippuorkestereissa soittavista nuorista muusikoista. He soittavat ilman kapellimestaria ja löytävät tutuistakin teoksista harjoituksissaan aina uutta. Beethovenin kahdeksas sinfonia kuulostikin ihmeen raikkaalta, jopa tanssittavalta – diskossa kun oltiin ja yleisö kuunteli teoksen seisaaltaan.
Vaikka Elbphilharmonien Hafen Cityyn tuleva konserttitalo on vielä rakenteilla ja sen avajaiset vasta 2013, sen organisaatio toimii jo täysillä vieden musiikkia ja tapahtumia mitä erilaisimpiin paikkoihin ympäri Hampuria, lapsia ja uussaksalaisia unohtamatta. Pääintendentti Christoph Lieben-Seutter oli juuri saapunut Helsingistä, jossa hän oli Jimi Tenorin kanssa valmistelemassa ensi helmikuun puolivälissä pidettävää suomalaista Rantakala-festivaalia. Jimi Tenorin kokoamaan ohjelmaan tulee elektronista musiikkia, jazzia, rockia, nykykansanmusiikkia ja uusinta klassista musiikkia. Tapahtuma levittäytyy St.Paulin kaupunginosan eri puolille. Me pääkonsulaatissa osallistumme tämän ensi vuoden merkkitapahtuman toteuttamiseen omalla panoksellamme.
Kunhan Elbphilharmonien talo sataman läheisyyteen valmistuu, siitä tulee varmasti vetonaula, josta hampurilaiset voivat olla ylpeitä. Kustannusarvio on tosin moninkertaistunut alkuperäisestä, kun rakennus nousee pilareiden varaan vanhan suojellun satamavaraston päälle ja sveitsiläisarkkitehtien Herzogin ja deMeuronin uljaat aaltoilevat lasiseinät edellyttävät vaativaa rakennustekniikkaa. Olin toukokuussa mukana harjannostajaisissa, ja rakennus keskeltä avoimine aukioineen ja satamanäkymineen oli jo silloin vaikuttava. Myös pyöreän konserttisalin akustiikan on määrä olla huippuluokkaa..
Helsinki ehtii avata oman uuden musiikkitalonsa eduskuntatalon eteen jo ensi vuoden syksyllä. Sekin on läpikuultava lasiseinineen ja siitä odotetaan musiikkielämämme uutta innoittajaa. Helsingissä kustannukset ovat onneksi pysyneet aisoissa ja hintakin on vain noin kolmannes Elbphilharmonien kustannuksista.
Erja Tikka, 6.10.2010
Kommentit (0)
